Kuntoutuksella säästöjä ja elämänlaatua vanhustenhuoltoon

Koronapandemian myötä ikääntyneiden toimintakyky ja kotona asuminen ovat herättäneet keskustelua. Suomessa on jo usean vuoden ajan purettu laitoshoitoa ja lisätty kotiin tuotavia palveluita. Tavoitteena on ollut, että ikääntyneet asuvat omassa kodissaan niin pitkään kuin kokevat sen mielekkääksi ja turvalliseksi. Keinoista vähentää ikääntyneiden turvattomuutta on keskusteltu liian vähän, samoin toimintakyvyn tukemisesta. Kotiin suunnattujen palveluiden kehitys ei ole ollut yhtä ripeää kuin laitoshoidon purkaminen. Kustannuksia on pyritty supistamaan huonoilla ja tehottomilla keinoilla. Voisimme saavuttaa säästöjä ilman palvelun laadun heikkenemistä ja samanaikaisesti maksimoida laatupainotteisten elinvuosien määrän elämän ehtoopuolella. Tämä ei ole mahdoton yhtälö.

Ikääntyvien elämänlaadun tukeminen ja kustannussäästöt eivät sulje toisiaan pois. Oleellista on tehdä oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Laitoksessa asuminen on elämänlaadun ja toimintakyvyn näkökulmasta huono ja kallis ratkaisu. Ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoidon ja kotihoidon menot olivat THL:n mukaan vuonna 2017 yhteensä 3,9 miljardia euroa. Ympärivuorokautinen hoito maksaa noin 250€ vuorokaudessa.

Ikääntyneen toimintakyky tarkoittaa kykyä suoriutua merkityksellisistä arjen toimista mahdollisimman itsenäisesti. Ympäristöllä, koetulla turvallisuudella ja motivaatiolla on merkitystä. Arjessa tapahtuva tuki ja ohjaus voivat hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä merkittävästi. Tällöin saavutetaan sekä parempi elämänlaatu että vähäisemmät terveydenhuollon kustannukset.

Ikääntyneiden kuntoutus ei vaadi suuria investointeja. Esimerkiksi kolme kertaa viikossa luonnollisessa toimintaympäristössä toteutettu kuntoutus lisää ikääntyneen itsenäisyyttä ja pystyvyyttä arjen toimissa ja maksaa yksityisen sektorin hintatasolla noin 10 000 € vuodessa. Eli saman verran kuin kahden kuukauden pitkäaikaishoito. Mikäli kuntoutuksella ehkäistään ympärivuorokautisen hoidon tarve, säästetään vuodessa yli 57 000€.

Ympärivuorokautisen hoivan vaatimat resurssit ja kustannukset ovat vahvasti sidoksissa jäljellä olevaan toimintakykyyn. Mikäli ikääntynyt pystyy suoriutumaan esimerkiksi pukeutumisesta, peseytymisestä tai ruokailusta osin tai kokonaan itsenäisesti, hän tarvitsee vähemmän hoitohenkilökunnan apua. Itsepystyvyyden kokemus perustoimissa on myös elämänlaadun avaintekijöitä. Kuntoutuksen asiantuntijuus ikääntyneiden toimintakyvyn arvioinnissa auttaa kohdentamaan kuntoutus- ja hoivapalveluita, eikä runsas avuntarve jää pysyväksi esimerkiksi sairastumisen jälkeen.

Laaja-alainen toimintakyvyn arviointi ja siihen pohjautuva yksilöllinen toimintakykykuntoutus tulee kuulua jokaisen ikääntyneen hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Sillä lisätään yksilön elämänlaatua, mahdollisuutta olla osallinen omassa arjessaan ja vaikutetaan myös hoivan tarpeeseen. Kuntoutus on kustannustehokasta kun sitä on tarjolla riittävästi ja oikea-aikaisesti.

Jasu Forss, 1.pj
Juho Korpi, 2. pj

Kuntoutusalan Asiantuntijat ry