Viimeinen viikko kuntoutusalalla on ollut vuoristorataa. Alkuviikosta Kela julkaisi ohjeistuksen koskien sen kustantamia kuntoutuspalveluita. Ohjeessa linjattiin, että kaikki lähikontaktia vaativat kuntoutukset keskeytetään ja vain etäyhteydellä toteutettava kuntoutus on mahdollista. Saman tien oli selvää, että jyrkkä linjaus tulisi hankaloittamaan monen palveluita tarvitsevan arkea sekä suistaisi monet yritykset välittömästi taloudellisiin ongelmiin. Kelan ohjeistuksen tultua julki useampi kuntayhtymä linjasi ostopalveluidensa suhteen samalla tavalla. Näin käytännössä suuri osa kuntoutusyritysten tuottamista palveluista keskeytyi tai piti muuttaa ennakoimatta etäkuntoutukseksi. Parissa päivässä suomalaiset kuntoutusalan yritykset kokivat myllerryksen, jota kukaan ei osannut ennustaa.
Eri tahot tekivät vaikuttamistyötä napakasti Kelan ohjeistuksen jälkeen ja viikon päätteeksi Kela julkaisi uuden ohjeistuksen kuntoutuspalveluista koronavirusepidemian johdosta. Ohjeistuksessa mahdollistetaan muutenkin kuin etäyhteydellä toteutettava kuntoutus, jos ja kun palveluntuottaja ja asiakas sopivat kuntoutuksen jatkamisesta yhdessä. Kuntoutusta jatkettaessa lähikontaktissa, on palveluntuottajan ja asiakkaan on arvioitava koronavirusinfektion leviämiseen liittyvät riskit ja huolehdittava tehostetusta hygieniasta ja muusta tarpeellisesta suojautumisesta.
Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa palveluntuottajan sekä asiakkaan yhteiselle vastuulle jää arvioida riskit ja riittävä suojautumisen taso toteuttaessaan kuntoutusta lähikontaktissa. Lisäksi kaikkien osapuolten on myös luotettava toisen arvioon terveydentilastaan. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen on myös tunnistettava lähellä olevat ihmiset. Lähikuntoutus sisältää aina altistumisriskin palveluntuottajalle, asiakkaalle ja heidän läheisilleen. Nyt Kelan ohjeistuksessa ei anneta ohjetta siihen voiko olemassa olevan kuntoutuspäätöksen terapian toteuttamispaikkaa vaihtaa, jotta altistumisriskiä olisi helpompi hallita.
Suurin kysymys tällä hetkellä monen mielessä lienee tuo vastuu. Kuntoutusalan ammattilaisilla on omat ammattiryhmäkohtaiset eettiset ohjeistuksensa terveydenhuollon oman yhteisen vahvan ammattieettisen pohjan lisäksi. Ammattietiikka luo meille arjen työhön raamit ja omille pohdinnoille kaikupohjan eteen tulevia kysymyksiä ratkoessa. Nyt mielestäni olemme erittäin suuren eettisen pohdinnan äärellä. Vastuu toisen terveydestä, omasta terveydestä ja terapiatyön turvallisuudesta joutuu epidemiatilanteessa aivan erilaisen tarkastelun alle.
Sosiaali- ja terveysministeriön eettisten asioiden neuvottelukunta ETENE on laatinut sosiaali- ja terveysalalle eettiset suositukset, joita vastaavat löytyvät myös niin toiminta- kuin fysioterapeuteilta oman ammattialansa erityispiirteet huomioiden kirjattuna. Kaikissa eettisissä ohjeistuksissa on keskeistä 1. Ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittaminen 2. Asiakkaan ja potilaan etu 3. Toimiva vuorovaikutus 4. Laatu sekä 5. Vastuullisuus. Jokainen kuntoutusalan asiantuntija miettii nyt mielessään toteuttaessaan kuntoutusta poikkeusoloissa näitä kysymyksiä. Riippumatta siitä jatkaako lähikontaktissa työn tekemistä, jatkaako sitä etäyhteydellä vai keskeyttääkö asiakkaan kuntoutuksen. Kaikissa tilanteissa joudutaan asiakaskohtaisesti miettimään toteutuuko asiakkaan oikeudet, etu sekä turvallisuus ja pystyykö työnsä tekemään laadukkaasti hyvässä vuorovaikutuksessa.
Näihin pohdintoihin ei ole oikeaa eikä väärää ratkaisua. Epidemiatilanteeseen liittyy pelkoja uhkia ja paljon tuntematonta, asioita joita kukaan ei vielä tiedä. Asiakkaamme reagoivat kukin tavallaan. Me itse reagoimme myös ympärillä tapahtuviin asioihin tässä tilanteessa. Kaikki tämä värittää päätöksentekoa ja on syytä tunnistaa. Huoli terveydestä, taloudesta ja tilanteen pitkittymisestä on jokaisen mielessä.
Vastuu palveluntuottajalle ja asiakkaalla on yhteinen, mutta onko se todella sitä. Voiko asiakkaan asettaa tässä tilanteessa samanlaiseen yhteisvastuulliseen asemaan kuin esimerkiksi työtoverin tai elämänkumppaninsa? Voiko ammattilainen varmistaa jotenkin, että asiakas on ymmärtänyt päätöksiin liittyvät asiat, tässä tapauksessa erityisesti riskit? Näitä kysymyksiä olen itse pohtinut viime päivien ajan eikä minulla niihin ole vastauksia.
Me suomalaiset noudatamme sääntöjä ja ohjeita kirjaimellisesti, ylemmältä taholta tulevat ohjeistukset ovat meille linjauksia siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Se on myös osa ammattietiikkaamme. Luottamus viranomaisiin ja tahoihin joilla on päätäntävaltaa työhömme. Nyt Kela on viikon aikana ensin kieltänyt ja sitten liennyttänyt ohjeistustaan. Sillä on vaikutuksensa päätöksentekoon. Ja se heijastelee myös asiakaskunnassa, koska muistissa on liiankin hyvin kilpailtuksiin liittyneet kysymykset ja monen kohdalla mahdollisesti useampaankin kilpailutukseen liittyvät kokemukset. Julkinen valta on tehnyt selkeitä linjauksia ja rajannut kokoontumisia. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut kiireettömästä hoidosta ja peruspalveluiden järjestämisestä. Kaikella tällä on vaikutusta kuntoutuksen toteuttamiseen. Tulevina viikkoina linjanvetoja ja ohjeita terveydenhuoltoon saadaan lisää. Me ammattihenkilöt kannamme viime kädessä vastuun itse siitä, että pystymme siirtämään kaiken oleellisen tiedon omaan työhömme ja varmistamaan myös tiedon kulkemisen asiakkaille riittävässä määrin.
Olen tehnyt yli 20 vuotta alalla työtä toimintaterapeuttina, enkä koskaan ole joutunut näin laajasti pohtimaan asioita yllättäen samanaikaisesti koko asiakaskuntaani koskien. Olen perehtynyt valtavaan määrään tietoa viranomaislähteistä voidakseni päättää mitä teen. Kenelle tarjoan etäkuntoutusta, jonka käyttö ei ole itsellekään rutiininomaista? Kenen kanssa voisin jatkaa lähikontaktissa niin, että voin olla varma siitä, että päätös on yhteinen ja kumpikin tietää siihen mahdollisesti liittyvät riskit? Kenen kohdalla joudun keskeyttämään kuntoutuksen, vaikka asiakkaan etu sitä vaatisi? Ohjaanko hänet jollekin toiselle terapeutille, jos en itse pysty lähikontaktiin hänen tarpeestaan huolimatta? Olen myös paljon miettinyt sitä onko itseni tai omien rakkaimpien ihmisten suojeleminen se syy mikä vaikuttaa päätöksentekooni.
Vuoristorata varmasti jatkuu tovin. Toivon kaikille meille kuntoutusalalla toimiville asiantuntijoille viisautta päätöksiin ja uskallusta pohtia asioita ääneen työyhteisössä, kollegoiden kanssa tai eri keskustelufoorumeilla. On tärkeää puhua auki työhömme vahvasti vaikuttavat eettiset näkökulmat. Uskon, etten ole ainoa, joka näitä kysymyksiä miettii. Kuntoutusalalla työskenteleviä ohjaa vahva ammattietiikka. Nyt saattaa olla se hetki monen työelämässä, kun sitä puntaroidaan oikein kovasti.
Jasu Forss
1.puheenjohtaja
